Veneily muuttui osmankäämien kuvaamiseksi ja kävelyksi "meren pohjalla".

Puojinniemen venesatama odottaa uutta venelaituria. Ja vettä. Veneeni oli kuivalla maalla, enkä sitä yksin saanut veteen siirrettyä. Siispä lähdin kävelemään rantoja pitkin. Oli oikeastaan aika nostalginen reissu, koska edellisen kerran olen kävellyt rannat Onni koirani kanssa 7 vuotta sitten.

Vesi oli varmaankin yli 50cm miinuksella.

Rannan tuntumassa oli peltoja, joista ei kyllä tullut syksy mieleen.

Paskaojalla minulla oli ennen kanootti, jolla kuljimme linnustamassa.

Osmankäämit siementämässä.

Ylimääräisiä pilviä.

Ilonakin sulautuu sekaan.

Paskaojan väylä jokseenkin hukassa.

Ilona väylällä.

Jatkoimme kävelyä kohti Siippojokea.Eipähän tarvinnut vedessä kahlata.

Tässä lahdessa olen kerran nähnyt hylkeen...ei nyt.

Näitä kyllä riittää, joskus vain mopo karkaa käsistä, ne vain on minusta niin upeita.

Rannan saarissa on puusto lehtipuu valtaista. Ja sakiaa.

Ja ainakin Ilona nauttii rantapelloilla juoksemisesta. Tänään se sai 2 jänistä ylös ja muutaman lehtokurpan. Sorsia ei näkynyt, eikä oikeastaan vettäkään.