sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Yllättävä marraskuun auringonlasku.

Ilonan kanssa lenkillä, voiko tuo tosiaan olla aurinko . On se se, pitkästä aikaa.  

Kuhan tämä peto ei syö sitä.



Riuttasen mylly.

KIrkastuu, kirkastuu. Täästähän tulee auringon lasku.
















Ja vielä joutsenkin.






Kaikki on näköjään mahdollista.

Ensimmäinen lumikelin lenkki Ilonan kanssa metsässä tälle talvelle.

Ensilumen riemua.


Näyttää kuin Ilona nauraisi.

Näitten lumipuiden kanssa saa olla tarkkana.


Ettei käy näin.

Huh!




Latoja, latoja.









On se viisaan näköinen...

Raatejärven autiotupaan tutustumassa.

Että tämmönen keli. Onneksi ei ollut kylmää, kun seikkailimme Peuranpolulla Reisjärvellä. Ei uskoisi, mutta järvi oli jäässä, vaikkei siltä näyttänytkään.


Pitkospuut olivat hyvässä kunnossa ja märkien kohtien kulkeminen oli helppoa. Suuntamme oli kohti Raatejärveä.

Perille päästiin tosi helposti. Jäähän ei meinannut heti luottaa, mutta kyllä se koiran ja miehenkin kesti. Ainut haitta oli märkä sateinen keli. Kuvia ei voinut ottaa kuin kännykällä.





Yön aikana oli satanut vähän lunta. Näkymät kämpän ikkunasta aamutuimaan oli upeat, vaikkakin harmaat.

Itse kämppä saunan terassilta kuvattuna. Saunan testasin illalla...olipahan tosi hyvät löylyt.


Tulipaikka, laituri ja pöytäsydeemi.

Mökki, sauna ja vuokrakämpän nurkkaa.

Jäälle muodostui lumisateesta hyhmää.


Kämppä oli siisti , mutta kylläkin jo tälläisille loppusyksyn keleille vähän horo.

Takaisin kotia päin valkoisessa ympäristössä.




Koukkusen laavu.

Ja me.


Hieman kivinen polku.



Meidän lähtö ja lopppupiste.