Reisjärvellä Etelä-sydänmaan luonnonsuojelualueella (Peuranpolku)

Polut olivat hyvässä kunnossa ja vanhaa metsää riitti.

Mittasuhteena ihminen.

Pakurikääpiä.

Eväillä herkuttelua. 

Suolampia ja järviä alueella on paljon.

Yhden järven nimi oli Lummejärvi.

Suomalaisia orkideoita.

Korento oli vaihtanut takkia.

Tupasvilloja on tänä vuonna ollut tosi paljon.

Jollain tapaa erämaistakin.

Lihansyöjäkasveista huolimatta täällä on aika vahva metsäpeurakanta. Matkalla näimme autosta käsin kaksi peuraa.

Kalliojärvellä oli myös lumpeita.

Aurinko yltyi paistamaan  ja ilmasta tuli hiostava.

Peikko.

Metsäpalon muistoja.

Soilla ei tarvitse täällä rämpiä.

Hienoja taukopaikkoja ( Koukkunen )

YEAH.

Neuvottelu...lämmitetäänkö seuraava vai ei?

No lämmitetään sitten.

Kuikka tervehti meitä lähtiessämme kotia kohti.

Juhannusaattona retkellä Hevoskarissa.

Sopivasti Juhannusruusut ovat kauneimmillaan Juhannuksena. (kuva Kannuksesta koiralenkiltä).

Hevoskari edessä. Ilma oli aurinkoinen tyyni ja lämmin.

Perillä odottivat mahtavat kalliot.

Päivänsankari, juhannusneito kuvaushommissa.

Lintuja oli monenlaisia.

Eikä maisemissakaan ole vikaa.

Makkaroita paistamassa.

Aurinko paistoi meitä ja meille.

Aikamoisia korkeuseroja.

Saaressa tupasvillat on nyt vasta parhaimmillaan.

Höyhen monella tapaa.

Sama puu monta eri näkökulmaa.

Syy miksi Ilona ei voi juosta vapaana.

Luonnon hiomia kallioita.

Ja perheen naisväki.

Satamaa ja kotia kohti. Reissu oli jälleen kerran mukava.