maanantai 20. maaliskuuta 2017

Talvilomalla Salamajärven kansallispuistossa pitkälahden autiotuvalla (16-17.03.17)

Torstaina päätin lähteä katsastamaan Pitkälahden autiotuvan  Salamajärvellä. Päivä oli aurinkoinen, mikä olikin yksi syy lähtöön innostumiseen. Reissu ei tällä kertaa ollut pettymys. Muistissa oli  edellinen Peuran polun reissu Poskeiselle...      Ainut miinus  reissulla oli jonkin sortin yksinäisyys, kun Ilona ei nytkään päässyt mukaan. Mielessä se kylläkin pyöri pitkin reissua. Auton jätin Perhon tiellä parkkipaikalle ja siitä suksilla järvelle ja suuntana kämppä.

Salamajärvi on , ainakin sain sen vaikutelman näin talvella, täynnä kiviä ja pikku saaria.  Oikeastaan aika erämainen ja rauhallinen. Ihmisiä en nähnyt koko reissulla.


Siellähän se kämppä häämöttää.


Kaikin puolin tunnelma kämpällä on kohdillaan. Tavarat jätin tuvalle ja hieman huikopalaa syötyäni lähdin järvelle hiihtelemään ja ihailemaan maisemia.







Pieniä saaria on ripoteltu pitkin järveä.




Välillä jätin sukset jäälle ja kävin saarissa tutustumassa paikkoihin.


Olipahan järvellä myös muuan uveavanto.


Mustavalkoinen näkymä.

Zoomaus kokeiluja.



Aurinko painui pilviin ja lähdin takaisin kohti autiotupaa.

Viimeisen saaren kohdalla kuvat suihkarista.


Kämppä lämpenemään.

Ja roihukynttilöillä yksinäiselle miehelle lisätunnelmaa.

Ja pimeähän se taas tuli. Taivas oli udussa ja tähtiä tuskin erottui. Tunnelma kylläkin oli kohdillaan.



Yksi perinne tämäkin ja  muuan reissu taaksepäin ystäväni keksimä grillialusta helpotti kummasti tämän pizzatradition vaalimista. Onhan paljon parempi paistaa pizza alustan kuin folion päällä.

Samalla sulattelin kahvilumia.

Aamulla herättyäni totesin räntäsateen , joka samalla vei kiireen pois kämpästä lähtemiseen....

....Siispä kynttilät palamaan ja  miljöö kotoisaksi.

Sade antoikin myöten  , ainakin se harveni.

Siispä tupakierros ja tavaroiden pakkaus.



Autiotuvan ympärillä kasvaa muuan iso koivu. Saapa nähdä, kauanko ne pysyvät pystyssä?




Niittyä pitkin lasku järvelle.


Harmaassa päivässä kohti autoa. Nyt kelistä johtuen, menin suorinta reittiä.


Onhan täällä ollut muitakin rymyäjiä.

Siinäpä se lyhykäisyydessään. Mukavata oli .  Toivoa pitää, että Ilona olisi seuraavalla reissulla kaverina. 

Talviloman aloitusreissu Rahjan saaristoon. (11-12.03.17)

Tästä lähti talviloman aloitus kohti Rahjan saaristoa. Ilma oli aurinkoinen ja illaksi ja yöksi oli odotettavissa täysikuu... Tiedossa oli mahtava reissu. Ainut harmaa pilvi oli huoli Ilonasta, joka jäi toipilaana kotia. Sen puoleen reissu tuntui oudolta, koska ilman koiraa en kovin monesti ole lähtenyt  yli 20. vuoteen..



Jotkut pääsivät vähän helpommalla.


Lomakahvit Pisinperällä.




Kallioilta laskettelin alas jäälle .

Jäällä oli sydän auringon kanssa ja....

....ilman.


Ajojäitten reunasta löytyi jääluola, johon olisi helposti mahtunut 5 ihmistä. Nuorempana olisin varmaankin yöpynyt siinä ...





Koivukarin kämppä näkymät, Ehkäpä jään tänne yöksi, jos muita ei näy?


Kämpällä söin eväitä ja koska valoisaa riitti lähdin hiihtelemään.













En tiedä tämän saaren nimeä, mutta kavereiden kesken ollaan puhuttu Lammassaaresta. Tuon pihlajan alla on yksi minun mielestä hienoimmista leiripaikoista tällä seudulla.


Lammas saaren näkymiä...














Kuukin nousi muistuttamaan läsnäolostaan.


Toisaalla aurinko aloitti laskunsa.













Kämpälle ei ollut ilmaantunut ketään ja jäin sinne yöksi.

Ketun jäljet ja täysikuu.








Reposet yllättivät ja täysikuu kruunasi tilanteen.Mahtavaa.


Koivukarin autiotupa.








Aamuaurinko paistaa Hevoskariin. Oli aika erikoinen aamurusko.




Matka jatkui kohti Venekaria.

Ahmakin noli liikkunut seudulla.


Kuvasta ei selviä jäiden mittakaava, mutta reunus oli pitkästi yli 2m. korkea.

Myös täältä löytyi luolia ja siltoja.




Luistellen vai perinteisellä tyylillä?






Venekarin autiotupa.



Satamassa perillä. Hienohan ntämäkin reissu oli, mutta Ilman Ilonaa tosi outo. Yöllä heräsin monta kertaa säpsähdykseen, Missä Ilona on?