maanantai 20. maaliskuuta 2017

Talvilomalla Salamajärven kansallispuistossa pitkälahden autiotuvalla (16-17.03.17)

Torstaina päätin lähteä katsastamaan Pitkälahden autiotuvan  Salamajärvellä. Päivä oli aurinkoinen, mikä olikin yksi syy lähtöön innostumiseen. Reissu ei tällä kertaa ollut pettymys. Muistissa oli  edellinen Peuran polun reissu Poskeiselle...      Ainut miinus  reissulla oli jonkin sortin yksinäisyys, kun Ilona ei nytkään päässyt mukaan. Mielessä se kylläkin pyöri pitkin reissua. Auton jätin Perhon tiellä parkkipaikalle ja siitä suksilla järvelle ja suuntana kämppä.

Salamajärvi on , ainakin sain sen vaikutelman näin talvella, täynnä kiviä ja pikku saaria.  Oikeastaan aika erämainen ja rauhallinen. Ihmisiä en nähnyt koko reissulla.


Siellähän se kämppä häämöttää.


Kaikin puolin tunnelma kämpällä on kohdillaan. Tavarat jätin tuvalle ja hieman huikopalaa syötyäni lähdin järvelle hiihtelemään ja ihailemaan maisemia.







Pieniä saaria on ripoteltu pitkin järveä.




Välillä jätin sukset jäälle ja kävin saarissa tutustumassa paikkoihin.


Olipahan järvellä myös muuan uveavanto.


Mustavalkoinen näkymä.

Zoomaus kokeiluja.



Aurinko painui pilviin ja lähdin takaisin kohti autiotupaa.

Viimeisen saaren kohdalla kuvat suihkarista.


Kämppä lämpenemään.

Ja roihukynttilöillä yksinäiselle miehelle lisätunnelmaa.

Ja pimeähän se taas tuli. Taivas oli udussa ja tähtiä tuskin erottui. Tunnelma kylläkin oli kohdillaan.



Yksi perinne tämäkin ja  muuan reissu taaksepäin ystäväni keksimä grillialusta helpotti kummasti tämän pizzatradition vaalimista. Onhan paljon parempi paistaa pizza alustan kuin folion päällä.

Samalla sulattelin kahvilumia.

Aamulla herättyäni totesin räntäsateen , joka samalla vei kiireen pois kämpästä lähtemiseen....

....Siispä kynttilät palamaan ja  miljöö kotoisaksi.

Sade antoikin myöten  , ainakin se harveni.

Siispä tupakierros ja tavaroiden pakkaus.



Autiotuvan ympärillä kasvaa muuan iso koivu. Saapa nähdä, kauanko ne pysyvät pystyssä?




Niittyä pitkin lasku järvelle.


Harmaassa päivässä kohti autoa. Nyt kelistä johtuen, menin suorinta reittiä.


Onhan täällä ollut muitakin rymyäjiä.

Siinäpä se lyhykäisyydessään. Mukavata oli .  Toivoa pitää, että Ilona olisi seuraavalla reissulla kaverina. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti