Tästä lähti talviloman aloitus kohti Rahjan saaristoa. Ilma oli aurinkoinen ja illaksi ja yöksi oli odotettavissa täysikuu... Tiedossa oli mahtava reissu. Ainut harmaa pilvi oli huoli Ilonasta, joka jäi toipilaana kotia. Sen puoleen reissu tuntui oudolta, koska ilman koiraa en kovin monesti ole lähtenyt yli 20. vuoteen..
Jotkut pääsivät vähän helpommalla.
Lomakahvit Pisinperällä.
Kallioilta laskettelin alas jäälle .
Jäällä oli sydän auringon kanssa ja....
....ilman.
Ajojäitten reunasta löytyi jääluola, johon olisi helposti mahtunut 5 ihmistä. Nuorempana olisin varmaankin yöpynyt siinä ...
Koivukarin kämppä näkymät, Ehkäpä jään tänne yöksi, jos muita ei näy?
Kämpällä söin eväitä ja koska valoisaa riitti lähdin hiihtelemään.
En tiedä tämän saaren nimeä, mutta kavereiden kesken ollaan puhuttu Lammassaaresta. Tuon pihlajan alla on yksi minun mielestä hienoimmista leiripaikoista tällä seudulla.
Lammas saaren näkymiä...
Kuukin nousi muistuttamaan läsnäolostaan.
Toisaalla aurinko aloitti laskunsa.
Kämpälle ei ollut ilmaantunut ketään ja jäin sinne yöksi.
Ketun jäljet ja täysikuu.
Reposet yllättivät ja täysikuu kruunasi tilanteen.Mahtavaa.
Koivukarin autiotupa.
Aamuaurinko paistaa Hevoskariin. Oli aika erikoinen aamurusko.
Matka jatkui kohti Venekaria.
Ahmakin noli liikkunut seudulla.
Kuvasta ei selviä jäiden mittakaava, mutta reunus oli pitkästi yli 2m. korkea.
Myös täältä löytyi luolia ja siltoja.
Luistellen vai perinteisellä tyylillä?
Venekarin autiotupa.
Satamassa perillä. Hienohan ntämäkin reissu oli, mutta Ilman Ilonaa tosi outo. Yöllä heräsin monta kertaa säpsähdykseen, Missä Ilona on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti