Loppiaisviikonloppuna Vattajalla oli kauriit jäissä ja Ilonallakin oli huonoa tuuria, kun rikkoi nivelsiteensä...

Meri Vattajalla oli osittain sula ja jäähileet teki aalloista mukavan näköistä kiharaa.

Ilona nautiskelee tammikuun auringosta.

Sulan reunalla oli jopa tyrskyjä.

Jäät oli pakkautuneet osittain rantaan ja auringon valo sai aikaan pitkiä varjoja.

Joku merellä kiinnosti Ilonaa, ehkäpä  saukkoja tai hylkeitä?

Jatkettiin aurinkoista matkaa.

Aina välillä Ilona tähysteli samaan suuntaan.

Kaveria ei palele.

Loppureissun tapahtumat ja kotona tämä kuva paljasti nähdessäni kuvan suurena , mikä Ilonaa kiinnosti niin kovasti. En kyllä itse nähnyt mitään erikoista ja ja uskon , että Ilonakaan ei nähnyt, mutta tuuli toi mukavat hajut sen nokkaan.

Jatkoinmme tietämättöminä tapahtumista matkaa, kohti Lahdentrooppia.

Saukkokin oli seikkaillut jääkohmassa.

Vartiotornin aukolta näkymä lähtöpisteeseemme. Valot ja varjot tekevät karustakin maisemasta hienon.

Ilona ehtii joka paikkaan, ainakin jos kamera on esillä.

Auringon laskun aikaan.

Pikkasen tämän kuvan jälkeen Ilona ulahti ja alkoi nilkuttamaan. Kävin katsomassa jälkiä, mutten huomannut mitään liukastumista, enkä piikkejä maassa jäljen kohdalla.

Takaisin kävellessämme käytimme valmiiksi sytytetyn nuotion hyväksemme ja paistoimme eväsnakkimme. Enpä olekaan ennen tulistellut tällä paikalla.

Matka autolle jatkui. Ilonakaan  ei juuri enää nilkuttanut.

Nyt alkoi asiat loksahdella paikoilleen . Ihmettelin tätä isoa porukkaa ja niiden touhuja. Olin kuullut miesten ääniä jo jonkun aikaa ja nyt näin tämän äänien lähteen.. Pelastus miehet oli töissään ja koettivat työntää jonkunlaista venettä/kelkkaa edessään. Nyt tajusin katsoa merelle päin ja yllätys itselleni oli melkoinen,. Onneksi Ilona ei alkumatkasta yrittänyt noitten perään. Palokunta oli saanut hälytyksen, että joku on jäitten varassa, no niinhän olikin.

Kauriita.

Kun pääsimme kotia Ilonan kävely oli aika vaivalloista. Alkuviikosta eläinlääkäri tutki Ilonan ja epäili, että sillä on lonkassa nivelrikko. Loppuviikosta Ilona kuvattiin ja onneksemme nivelet oli kunnossa, mutta nilkuttamisen syyksi selvisi revähtäneet nivelsiteet. Nyt Ilona saa parannella jalkaansa levossa ja saikkua sillä on 4-6 viikkoa. Olihan kaiken kaikkiaan erilainen reissu.