Meksinkallioille menevä polku on jo elämys. Ainakin itikoiden puolesta.
Oli aika tyyni päivä ja aurinko oli pilvihunnun peitossa koko ajan.
Suopursujen tuoksu oli hurja.
Ei ihan hiekkabeatchi tällä kohtaa, mahtavat kalliot kylläkin.
Jotain Lappilaista maisemassa? (ikävä Inarille).
Kuvassa jotain ylimääräistä.
Tupasvillaa.
Hieman kituliasta.
Vesijäähytys.
Suksenkärki pilvet ennustivat iltapäivän sadetta. Takaisin ajellessa alkoikin satamaan.
Ilonan kuva kooste.
Ei pääse juuret tällä männyllä kasvamaan kovinkaan syvälle.
Tuon verran aurinko näkyi.
Näin siinä saattaa käydä, kun on tuulinen paikka ja pintajuuret.
Ja pääosassa Ilona.
Ja mun kenkä...
Ja kohti kotia itikoiden saattamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti