Pitihän meidänkin päästä katsomaan superkuuta. Ilma oli säätiedotuksen mukaan pilvinen koko päivän, mutta päinvastoin koko päivän paistoi aurinko. Koska ilma oli niin mukavan oloinen lähdimmekin Ilonan kanssa ajoissa liikkeelle. Oli mahtava syyspäivä.
Kuura teki kaikesta kauniin.
Suolla oli hyvät pohjat pakkasista johtuen ja kulkeminen kävellen helppoa.
Aurinko ei enää kovin korkealta paista.
Ois se Ilona ilman kuuraakin kaunis.
Kahvitauko.
Auringonlaskukin kestää marraskuussa kauan.
Aurinko meni taivaan rantaan, mutta suolaidalla mehtässä näkyi auringon viimesäteet uskomattoman hienosti. Kontrasti suon ja metsän välillä oli suuri.
Alkoi kuun nousun odottelu. Keli oli kuulas ja kirkas.
Sieltähän se mollukka alkoi nousta ja samalla säätiedotuksen pilvet.
Tuon verran lopulta näin kameran linssin läpi kuuta.
Ajatukseni kuusta tuon puun oksien aukossa jäi toteutumatta. Seisaaltani näin kylläkin koko superkuun, joka ei kyllä ainakaan minun silmiini erottunut normaali kuusta kummempana. Jos kamerajalka olisi ollut korkeampi olisin saanut kuun oikealle paikalle. Nyt kuu jäi otoksena toteutumattomaksi haaveeksi. Näinpähän kuitenkin kuun ja hienon kirkkaan syysauringon laskun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti